link
 
HAKU
suomeksi in English
Biomedicum Helsinki 1 Haartmaninkatu 8
00290 Helsinki

Biomedicum Helsinki 2 Tukholmankatu 8
00290 Helsinki

puh. 0294 1911 / 09 4711
 
© 2019 Biomedicum Helsinki - säätiö
 
Olet tässä: Etusivu > Ajankohtaista
 

Musiikin kuunteleminen on biologiaa

Ihmisen halukkuus kuunnella musiikkia on biologista, ja geenitasolla se liittyy sosiaaliseen kommunikaatioon sekä kiintymiseen, osoittaa Journal of Human Genetics -lehdessä julkaistu suomalaistutkimus.

Musiikkia harjoitetaan kaikissa tunnetuissa kulttuureissa. Lisäksi eläinten ääntelyn ja ihmislaulun välillä on voitu löytää yhteisiä piirteitä, sillä molemmat välittävät viestin tunteesta tai tahdosta.

Musiikki yhdistää kuulijoita toisiinsa ja sen esittäjään, kehtolaulut ovat äidin ja lapsen vuoropuhelua ja kuorolaulu sekä orkestereissa soittaminen perustuvat yhteistyöhön ja ovat suosittuja niiden ryhmähengen vuoksi.
Musiikki on siten sosiaalista kommunikaatiota yksilöiden välillä, ja biologisesti on mahdollista, että musiikkiääniä käytettiin kommunikointiin jo ennen ihmisen kielen kehitystä.

Helsingin yliopiston ja Sibelius-Akatemian yhteisessä tutkimuksessa selvitettiin musiikin kuuntelemisen biologista taustaa. Tutkimukseen osallistui 437 henkilöä 31 suvusta eri puolilta Suomea. Mukana oli 8-93-vuotiaita ammattimuusikoita, harrastajia sekä musiikkia harrastamattomia henkilöitä. Osallistujien aktiivisen ja passiivisen musiikin kuuntelemisen määriä sekä musiikkikoulutusta selvitettiin kyselylomakkeella. Lisäksi tutkittavat osallistuivat kolmeen musikaalisuustestiin ja antoivat verinäytteen geenitutkimusta varten.

Tutkimus osoitti, että suomalaiset kuuntelevat musiikkia aktiivisesti keskimäärin 4,6 tuntia ja passiivisesti 7,3 tuntia viikossa. Aktiivisesti musiikkia kuuntelivat eniten musiikkikoulutusta hankkineet, korkeat pisteet musikaalisuustesteistä saaneet ja musiikillisesti luovat henkilöt.

Aikaisemmissa tutkimuksissa sävelkuurouden, absoluuttisen nuottikorvan, musikaalisuuden ja musiikillisen luovuuden on havaittu kulkevan suvussa; tässä tutkimuksessa osoitettiin, että myös halukkuus kuunnella musiikkia vaihtelee suvuittain.
Tutkimus osoitti ensimmäistä kertaa, että nisäkkäiden sosiaalisen käyttäytymisen säätelyyn osallistuvan arginiinivasopressiini-reseptorigeeni (AVPR1A) liittyy musiikin kuuntelemiseen. Ryhmän aikaisemmassa tutkimuksessa AVPR1A-geenin on havaittu liittyvän musikaalisuuteen. Lisäksi AVPR1A-geeni on aiemmin yhdistetty ihmisen sosiaaliseen kommunikaatioon, sitoutumiseen ja kiintymiseen. Linnuilla vastaava hormonireseptori vaikuttaa laulamiseen ja liskoilla sekä kaloilla kosintamenoihin. Nämä tulokset antavat uutta tietoa geenien ja kulttuurin välisestä vuoropuhelusta ja antavat molekyylitason tietoa siitä, että musiikki liittyy ihmisen sosiaaliseen kommunikaatioon.

Tuore tutkimustulos kuuluu musikaalisuuden biologista taustaa selvittävään tutkimukseen. Tutkimusta johtaa professori Irma Järvelä Helsingin yliopistosta, lääketieteen genetiikan osastolta Biomedicum Helsingissä. Vastuullinen tutkija on FM Liisa Ukkola-Vuoti ja tilastollisten analyysien asiantuntijat ovat dosentti Päivi Onkamo ja fil.yo. Jaana Oikkonen Helsingin yliopistosta. Musikaalisuuden asiantuntijoina toimivat MuT Pirre Raijas ja dosentti Kai Karma Sibelius-Akatemiasta.

Tutkimus on julkaistu Journal of Human Genetics -lehdessä.

Lisätietoja:

Liisa Ukkola-Vuoti
puh. 09-191 25118
sähköposti: liisa.ukkola@helsinki.fi

Irma Järvelä
puh. +358 50 544 7030
sähköposti: irma.jarvela@helsinki.fi

Teksti: Päivi Lehtinen

Musiikin kuunteleminen on biologiaa

Ihmisen halukkuus kuunnella musiikkia on biologista, ja geenitasolla se liittyy sosiaaliseen kommunikaatioon sekä kiintymiseen, osoittaa Journal of Human Genetics -lehdessä julkaistu suomalaistutkimus.

Musiikkia harjoitetaan kaikissa tunnetuissa kulttuureissa. Lisäksi eläinten ääntelyn ja ihmislaulun välillä on voitu löytää yhteisiä piirteitä, sillä molemmat välittävät viestin tunteesta tai tahdosta.

Musiikki yhdistää kuulijoita toisiinsa ja sen esittäjään, kehtolaulut ovat äidin ja lapsen vuoropuhelua ja kuorolaulu sekä orkestereissa soittaminen perustuvat yhteistyöhön ja ovat suosittuja niiden ryhmähengen vuoksi.
Musiikki on siten sosiaalista kommunikaatiota yksilöiden välillä, ja biologisesti on mahdollista, että musiikkiääniä käytettiin kommunikointiin jo ennen ihmisen kielen kehitystä.

Helsingin yliopiston ja Sibelius-Akatemian yhteisessä tutkimuksessa selvitettiin musiikin kuuntelemisen biologista taustaa. Tutkimukseen osallistui 437 henkilöä 31 suvusta eri puolilta Suomea. Mukana oli 8-93-vuotiaita ammattimuusikoita, harrastajia sekä musiikkia harrastamattomia henkilöitä. Osallistujien aktiivisen ja passiivisen musiikin kuuntelemisen määriä sekä musiikkikoulutusta selvitettiin kyselylomakkeella. Lisäksi tutkittavat osallistuivat kolmeen musikaalisuustestiin ja antoivat verinäytteen geenitutkimusta varten.

Tutkimus osoitti, että suomalaiset kuuntelevat musiikkia aktiivisesti keskimäärin 4,6 tuntia ja passiivisesti 7,3 tuntia viikossa. Aktiivisesti musiikkia kuuntelivat eniten musiikkikoulutusta hankkineet, korkeat pisteet musikaalisuustesteistä saaneet ja musiikillisesti luovat henkilöt.

Aikaisemmissa tutkimuksissa sävelkuurouden, absoluuttisen nuottikorvan, musikaalisuuden ja musiikillisen luovuuden on havaittu kulkevan suvussa; tässä tutkimuksessa osoitettiin, että myös halukkuus kuunnella musiikkia vaihtelee suvuittain.
Tutkimus osoitti ensimmäistä kertaa, että nisäkkäiden sosiaalisen käyttäytymisen säätelyyn osallistuvan arginiinivasopressiini-reseptorigeeni (AVPR1A) liittyy musiikin kuuntelemiseen. Ryhmän aikaisemmassa tutkimuksessa AVPR1A-geenin on havaittu liittyvän musikaalisuuteen. Lisäksi AVPR1A-geeni on aiemmin yhdistetty ihmisen sosiaaliseen kommunikaatioon, sitoutumiseen ja kiintymiseen. Linnuilla vastaava hormonireseptori vaikuttaa laulamiseen ja liskoilla sekä kaloilla kosintamenoihin. Nämä tulokset antavat uutta tietoa geenien ja kulttuurin välisestä vuoropuhelusta ja antavat molekyylitason tietoa siitä, että musiikki liittyy ihmisen sosiaaliseen kommunikaatioon.

Tuore tutkimustulos kuuluu musikaalisuuden biologista taustaa selvittävään tutkimukseen. Tutkimusta johtaa professori Irma Järvelä Helsingin yliopistosta, lääketieteen genetiikan osastolta Biomedicum Helsingissä. Vastuullinen tutkija on FM Liisa Ukkola-Vuoti ja tilastollisten analyysien asiantuntijat ovat dosentti Päivi Onkamo ja fil.yo. Jaana Oikkonen Helsingin yliopistosta. Musikaalisuuden asiantuntijoina toimivat MuT Pirre Raijas ja dosentti Kai Karma Sibelius-Akatemiasta.

Tutkimus on julkaistu Journal of Human Genetics -lehdessä.

Lisätietoja:

Liisa Ukkola-Vuoti
puh. 09-191 25118
sähköposti: liisa.ukkola@helsinki.fi

Irma Järvelä
puh. +358 50 544 7030
sähköposti: irma.jarvela@helsinki.fi

Teksti: Päivi Lehtinen